Tätä kysymystä harvemmin pohditaan, vaikka hyvä asenne monesti mielletään hyväksi lähtökohdaksi. Seuraava suhteellisen pitkä kirjoitus kuvaa omaa matkaani kohti parempaa asennetta ja haluan jakaa sen, koska uskon siitä olevan hyötyä muillekin. Myös Lean-ajattelussa toiminnan lähtökohtana on asenne. ”Hyvällä asenteella pärjää pitkälle” ja muut kuluneet fraasit harvoin auttavat nostamaan suupieliä ylöspäin, vaikkapa isomman haasteen tai kriisin keskellä, jos ei mennä pintaa syvemmälle. Itse olen lähes koko elämäni (perus insinöörimäisenä ja tiedekeskeisenä luonteena) pitänyt tätä asenteen korostamista jonkinlaisena ”humpuukina” tai ”höttönä”, vailla sen suurempaa pohjaa, korostaen enemmän tiedon ja taidon merkitystä. Positiivisen asenteen ja muun intoilun vallassa olevat ihmiset olen saattanut nähdä epärealistisina ja lopputuloksen kannalta jopa haitallisina. Olen myös ajatellut, että kaiken suunnitellun pitää olla äärimmäisen realistista ja nähtävissä etukäteen. Sitten kuitenkin elämässäni tapahtui asennemuutos!

Mitä suuremmista haasteista, tai jopa menetyksistä on kyse, sitä suurempi vaikutus niillä on meidän elämäämme. Saatamme kohdata nämä hyvinkin halvaannuttavan negatiivisen ajattelun kierteen kanssa, jossa asenne ei todellakaan ole positiivinen. Olen itsekin ollut tässä tilanteessa, noin kaksi vuotta sitten. Perheessämme meille selvisi asteittain, että tulemme kohtaamaan suuren haasteen. Monelle tämä tilanne saattaisi olla yksi suurimmista peloista, ja niin myös meille. Ammattilaiset eivät liiemmin huoltamme helpottaneet, tilanteeseen ei ollut parannusta ja tulevaisuuden näkymät tuntuivat huonoilta. Malli, jonka esittelen seuraavaksi, on ollut suurena apuna ja olen oppinut käyttämään sitä yhä tehokkaammin. Se on näennäisen yksinkertainen, mutta tarjoaa valtavasti sovelluskohteita joka osa-alueelle elämässä.

Stimulus —> Belief —> Response

Ärsyke —> Uskomus —> Reaktio

Ärsykkeellä voidaan tarkoittaa esimerkiksi nähtyä tai kuultua tilannetta, tai vaikka mielessä liikkuvaa ajatusta. Uskomus on johtopäätös, jonka vedämme tästä tapahtuneesta. Tätä voi ajatella ikäänkuin linssinä, jonka läpi katsomme tilannetta. Emme voi koskaan nähdä maailmaa juuri sellaisena kuin se on, vaan tämä on aivojemme tapa tulkita sitä, laittamalla se johonkin kontekstiin. Reaktio on käyttäytymisemme ja tunteemme, jotka seurasivat. Mullistavaa mallissa on se, että elämme oikeastaan ”ärsyke -> reaktio” kulttuurissa, jossa suhtaudumme elämäämme kuin olisimme olosuhteiden armoilla. Ärsyke määrittää suoraan meidän käytöksemme, emmekä voi siihen vaikuttaa. Toisessa mallissa vaikutat itse omaan kokemukseesi, koska voit katsoa sen minkä tahansa uskomuksen kautta.

Mitä jos mallista jättää uskomukset pois: seitillä laskeutuva hämähäkki aiheuttaa paniikin laskeutuessaan henkilön olalle. Mikä selittää sen, että osalle sama ärsyke ei aiheuta pelkoa? Ennen joitain tapahtumia näin ei käynyt epäonniselle hämähäkkifoobikollekaan. Olen nyt päässyt seuraamaan tämän uskomuksen syntyä, kun piirretyt opettavat lapselleni lievää hämähäkkipelkoa. Välissä täytyy siis olla jotakin, joka luo kokemallemme merkityksen. Tämä tarkoittaa myös, että vain uskomuksilla, eli mitä uskomme tilanteen merkitsevän, on väliä omaan käyttäytymiseemme ja tunteisiin. Uskomusten jäljittäminen voi olla vaikeaa, mutta niihin pääsee käsiksi niiden herättämien tunteiden kautta kysymällä, miksi olen vaikkapa suuttunut tietystä tilanteesta. Ensireaktiona usein tulee suoraan itse ärsyke, mutta kysymällä syvempiä syitä voimme oppia pääsemään kiinni juurisyyhyn, uskomukseen. Emme koskaan voi hävittää kaikkia mielestämme ikäviä asioita elämästämme, mutta voimme nähdä ne eri tavalla. Universumi ei ole lyönyt tilanteillemme valmiiksi leimaa puolestamme, vaan sen teemme me itse! Me saamme itse päättää, millaisen kokemuksen haluamme, jos vain uskomme pystyvämme siihen.

Aloin käymään läpi omia uskomuksiani ja kyseenalaistamaan niitä. Miksi päätin nähdä tilanteen lähes traagisena? Tarvitseeko minun ajatella tilanteesta samalla tavalla kuin kaikkien muiden? Miksi olin surullinen ja kiukkuinen? Uskoinko, että se kertoo välittämisestä? Täytyykö minun olla onneton, koska näin kävi? Vai voinko olla silti onnellinen, vaikka tapahtuu asioita, joita en haluasi tapahtuvan? Tein parhaani niillä uskomuksilla, mitä minulla oli. Mutta oliko se tehokkain tapa, vai voisinko sittenkin toimia vielä tehokkaammin, olemalla vain ihan tyytyväinen tilanteeseen ja keskittymällä mahdollisuuksiin? Tarvitseeko olla ensin onneton nykytilanteeseen, että on motivoitunut muutokseen? Ikävä kyllä negatiivinen asenteeni ei tuntunut auttavan yhtään. Halusin nähdä mahdollisuuksia siellä, missä niitä ei ollut aikaisemmin ja lähestyä niitä positiivisella asenteella.

Päätimme uskoa, että täydellinen palautuminen tilanteesta voi olla mahdollista kovalla työllä ja haluamalla sitä, kuitenkaan olematta surullinen, jos emme onnistuisi. Positiivinen ajattelu ja asenne sai aikaan valtavasti innostusta ja toimintaa. Asteittain, pieni pala kerrallaan, olemme päässeet jo hyvään vauhtiin ja saavuttaneet merkittäviä tavoitteita. Tarpeeksi pieniin osiin pilkottuna lähes mikään ei ole mahdotonta. Kaikki tämä lähti liikkeelle uskomuksista, joista syntyy asenne tilanteeseen. Positiivinen asenne taas ylläpitää motivaatiota jatkaa sinnikkäästi eteenpäin. Lisäksi otimme hiljattain käyttöön myös äärimmäisen terveellisen ruokavalion. Käyttämämme tekniikat tavoitteen saavuttamiseen kumpuavat positiivisesta asenteesta ja uskosta, että edistyminen on mahdollista. Yhdessä ne auttavat ylittämään kaikki ennusteet. Jos olisimme ottaneet käyttöön tekniikat ilman perustaa, emme olisi käyttäneet niitä kovin pitkään. Saati vielä päälle puputtaneet kaiket päivät yhdessä vihanneksia ja olleet pirteämpiä.

Negatiivisen asenteen juurisyy on siis lannistavat uskomukset tilanteesta. Näemmekö vain seiniä – vai myös ikkunat? Jos emme usko mahdollisuuksiin, leikkaamme automaattisesti pois mahdollisuuden onnistua! Emme ensinnäkään voi edes nähdä mahdollisuuksia selkeästi, jos emme etsi niitä ja usko niiden olemassaoloon. Keskittymällä näihin mahdollisuuksiin positiivisella asenteella olemme kaikista tehokkaimpia hyödyntääksemme ne. Jos uskomme, että joku on meille lähes mahdotonta, emme edes yritä. Jos yritämme, me luovutamme nopeasti. Ennuste toteuttaa itsensä helposti ja oikeuttaa sen jatkossakin. Jos uskomme, että voimme onnistua, me etsimme uusia tapoja ja väyliä vaikeuksien edessä. Ei onnistunut – vielä.

Kuljemme laput silmillä nähden vain, mitä oletamme tilanteiden tarkoittavan. Tämä vahvistaa kyseistä uskomusta, koska samalla löydämme koko ajan todisteita sen puolesta. Kuinka esimerkiksi ne vaaralliset hämähäkit vaanivat joka paikassa aiheuttaen pelkoa. Kun kerran olemme valinneet (joko tietoisesti tai tiedostamatta) uskomuksen, alamme nähdä maailman tämän linssin kautta. Tapa, jolla päätämme nähdä tilanteen, luo tilanteen jonka näemme. Haluammeko esimerkiksi matkata maapallolla, jossa ollaan matkalla kohti ympäristötuhoa – vai olla koko ajan kehittämässä parempaa tekniikkaa ympäristön suojelemiseksi? Kummalla pallolla oikeasti käyttäydyt ympäristön kannalta parhaiten? Olen ollut kummallakin pallolla ja nyt viihdyn huomattavasti paremmin jälkimmäisellä. Vaikka omaksuisimme täysin vastakkaisen uskomuksen, alammekin nähdä jatkuvasti todisteita uuden uskomuksen toimivuudesta. Voi olla vaikeaa ymmärtää vastakkaisella uskomuksella olevaa ihmistä, koska hän näkee tilanteen niin erilaisena.

Voimme myös yhdessä alkaa viettämään aikaamme ihan erilaisella ja jatkuvasti kehittyvällä työpaikalla, vaikka näin ei olisi ollut aiemmin. Omaksumalla työn tuottavuutta ja työhyvinvointia hyödyttäviä uskomuksia, alamme käyttäytymään niiden mukaisesti. Uskomusten tunnistaminen on mahdollista ja hyödyllistä. Varsinkin itseään toteuttavien, lannistavien uskomusten uudelleenarviointi voi hyödyttää huimasti. Hämmästyttävän monet uskomukset nimittäin ovat juuri tähän kastiin kuuluvia! On vain pieniä ongelmia, joille ei kannata tehdä mitään. Vai alammeko työstämään yksi kerrallaan hidasteita, tarvittaessa pilkkoen ne pienempiin osiin ja innostamaan tähän jokaisen työntekijän arviolta 86 miljardia aivosolua? Me kaikki teemme nimittäin parhaamme niillä uskomuksilla mitä meillä on, joten ensimmäisessä näkökulmassa ei ole syytä kuluttaa aikaansa. Toisessa lähdemme Lean-matkalle! Lean-valmennuksen voi nähdä uusien työn tuottavuutta ja työhyvinvointia lisäävien ajattelumallien kautta. Uusien uskomusten ja asenteen omaksuminen helpottuu huomattavasti käytännönläheisen valmennuksen ja harjoittelun kautta, varsinkin käytäntöön vietyjen onnistuneiden kokeilujen kautta. Me Lean5 Europella olemme erikoistuneet näiden Lean-linssien sovittamiseen asiakkaille. Ne eivät ole sen oikeammat tai edes soikeammat kuin muutkaan linssit, mutta tuottavat huomattavaa parannusta aikaisempaan toimintaan verrattuna!

 

Positiivista ja aurinkoista kevättä toivottaen:

Roni Jokitie