Olen aiemminkin kirjoitellut Lean-havainnoistani normaalissa elämässä. Tällä kertaa törmäsin Lean-hommiin
lukion vanhempainillassa.

Monikin mieltää vanhempainillat pakkopullaksi ja jotkut jättävät ne väliin kokonaan. Poikani aloitti syksyllä
Tampereen lyseon lukiossa (tutummin Rellussa). Koska koulun ja kodin välinen kommunikointi menee yhä
enenevässä määrin juniorin ja koulun välillä, menin uteliaana vanhempainiltaan kuulemaan mitä siellä
kerrotaan. Alku oli ihan normaalia vanhempainiltaa, mutta sitten alkoi tapahtua…

Samalla viikolla oli juuri alkanut tiimi-jakso. Olihan siitä ollut juttua kotona, mutta mitäs se sitten olikaan.
Homma pamahti käyntiin tälläisellä otsikolla:

“Yhtenäisyys on voimaa. Kun on tiimi- ja yhteistyötä, ihmeellisiä asioita voidaan saavuttaa.”

Kun otsikkoa vielä höystettiin alla olevalla kuvalla määritellen tiimin, kuuntelin esitystä entistä
kiinnostuneemmin.

Lisää tuhtia asiaa ja ajatuksia seurasi tulevilla kalvoilla jotka täydentävät lean-ajatuspohjaa sekä johtamista:

Tiimijakson tavoitteet:
Tiimi huolehtii itse siitä, että kaikki saavuttavat tavoitteet ja oppivat oleellisen: ei niin, että
osaavin tekee, vaan niin, että osaavin opettaa muutkin tekemään.
…JOITA VOI OPPIA VAIN ELÄMÄLLÄ TIIMISSÄ, EPÄONNISTUMALLA JA HARJOITTELEMALLA.
OMA TIIMIOPE AUTTAA JA TUKEE KAIKESSA!

Opettajan rooli:
Opettaja toimii tiimien ohjaajana.
Auttaa, sparraa, ohjaa ja tukee tiimien työskentelyä tiimijakson ajan
Ennemmin kysyjä ja haastaja kuin vastauksien antaja. Ohjaa tiimien itsereflektointia.
Otsikko ja Tiimi-jakson määritelmä kattavat ison osan peruskoulutuksemme sanomasta eli yhdessä ja
työntekijöiden kesken tekemällä saadaan tehtyä parannuksia yrityksen toimintaan. Monesti tiiminä tehden
1+1 on paljon enemmän kuin kaksi ja siten saavutetaan ihmeitä.

Toinen mitä joudumme korostamaan joissakin yrityksissä enemmän kuin toisissa, on epäonnistumisen
salliminen eli uskallus kokeilla ja epäonnistua. Päätarkoituksenahan ei ole epäonnistua vaan parantaa
tekemistä kokeilemalla, jolloin lopputulos on onnistuminen tai epäonnistuminen. Kun kokeiluiden kaveriksi
laitetaan kysymyssana ”miksi” eli pohditaan porukalla varsinkin epäonnistumisien kohdalla miksi näin
tapahtui, olemme jo hyvin lähellä tavoitteenamme olevaa jatkuvan parantamisen kehää. Jos keskitymme
miksi sanan sijaan etsimään syyllisen sanalla ”kuka”, ylläpidämme pelon kulttuuria jossa ei uskalleta kokeilla
ja ehkä epäonnistua.

Kokeillaan, onnistutaan/epäonnistutaan, mietitään miksi näin tapahtui sekä kuinka tästä parannetaan
seuraavaan kokeiluun, jotta pääsemme tavoitteeseemme. Kun tämä kehä saadaan pyörimään
organisaatiossa, jossa pelätään epäonnistumisia ja kokeiluja olemme yhdessä saaneet luotua vankan
pohjan yrityksen tuleville lean-askeleille.

Tiimin vastuissa on myös erittäin paljon lean henkeä. Liinissä tiimissä on moniosaajia, jolloin työtä voidaan
tehdä sukkelammin. Tälläisessä tiimissä yksittäinen asiantuntija ei ole niin usein pullonkaulana tekemisessä.
Moniosaajien tiimissä useampi tiimin jäsen osaa tehdä samoja hommia tiettyyn pisteeseen asti ja siitä
eteenpäin pienemmällä määrällä ihmisiä on syvällisempää tietämystä tai osaamista. Ideaalitapauksessa
jokaisella on oma erityisosaamisalueensa ja sen lisäksi riittävä yleisosaaminen. Yleensä tämän tyyppinen
tiedon ja osaamisen hajauttaminen mielletään riskien hallinnaksi sairauksien tai irtisanomisten varalle,
mutta sillä on joka päiväisessä työssä erittäin iso merkitys päivittäisen työnjakamisen kannalta. Monesti
voidaan sopia ryhmästä kuka hoitaa homma kerrasta kuntoon sen sijaan, että aikataulutetaan työn
suorittaminen tietylle asiantuntijalle tai pompotetaan tehtävän suorittaminen jonossa henkilöltä toiselle.
Katsellessani opettajan roolin määritelmää, voinette jo arvata mitä mielessäni pyöri – mitenkäs johtajan
rooli määritelläänkään lean organisaatiossa? Yrityksissä tiimitekeminen muuttaa myös johtajan asemaa
managerista leaderiksi/valmentajaksi. Roolin muutos kuvataan yleensä juurikin samankaltaisilla
ranskalaisilla viivoilla kuin opettajan tehtävät tiimijakson aikana. Kun listaan lisätään näiden lisäksi
”tehtävien valtuutus ja vastuutus” ollaan jo aika pitkällä. Tällä tarkoitetaan sitä, että määritellään mihin
pisteeseen asti tiimi/työntekijät saavat olla itseohjautuvia eli saavat päättää itse missä järjestyksessä sekä
miten hommat tehdään. Tämän ”autonomian” myötä tulee luonnollisesti myös vastuutus eli on lupa tehdä
parhaalla tavalla, mutta myös vastuu hoitaa hommat sovitusti.

Vieraillessani Toyotan tehtaalla vuosi sitten heillä oli yllä olevien johtajan roolin määritelmien lisäksi ehkä
vahvimpana tehtävänä ”työn tekemisen edellytysten” luominen organisaation alemmalle tasolle. Mikäli
tiimeillä ei ole kaikki työn tekemisen edellytykset kunnossa, niin voidaanko heitä valtuuttaa ja vastuuttaa ko
tehtäviin? Valitettavan monesti tätä näkee yrityksissä eli heitetään alemmalla tasolla olevalla olevat ns.
”syvään päähän” ja toivotaan heidän selviävän annetuista tehtävistä, vaikkei tekemisen edellytykset
olekaan kunnossa kaikilta osin (resurssointi, työkalut, tiedot ja taidot, …).

Yhteistyötä yli oppiainerajojen

Tiimijakson aikana on tarkoitus oppia neljän eri aineen opintosuunnitelman mukaiset aiheet. Aluksi ajattelin
oppimista ja tekemistä vain oppilaiden kannalta, mutta tarkemmin asiaa mietittyäni ymmärsin myös, että
opettajatkin toimivat tässä kahdeksan viikon jaksossa tiiminä. Kun oppilaat otetaan koko jakson ajaksi pois
perinteisestä luokkahuoneesta sekä opetusmetodista ”edestä oppia luokan peräseinään asti” täytyy
suunnitella kokonaisuutta. Kokonaisuuden suunnitteleminen täytyy tapahtua opettajien tiimissä eli
organisatorisesti tullaan ulos siiloista ja mietitään koko kahdeksan viikon kokonaisuutta yhdessä eikä yhden
oppiaineen ”siilona” ja ko oppiaineen tuntien aiheina.

Aiemmin mainitsin jo oppilaiden kohdalla tiimijakson yhden tavoitteen: ” …JOITA VOI OPPIA VAIN
ELÄMÄLLÄ TIIMISSÄ, EPÄONNISTUMALLA JA HARJOITTELEMALLA”. Mitäs tämä on opettajille?
Ihailen opettajien kykyä heittäytyä mukaan tälläiseen tiimijaksoon. Asiaa vanhempainillassa esitellyt
ryhmänohjaaja myönsi etteivät he vielä tiedä miten jakso menee. Jos tämä sama on sanottu myös
oppilaille, niin uskoisin sen madaltavan myös heidän kynnystä heittäytyä, epäonnistua ja oppia uutta. En
tajunnut jäädä tapahtuman päätteeksi kyselemään poikani ryhmänohjaajalta mitä tapahtuu aina jokaisen
viikon päätteeksi. Toivottavasti opettajilla on jokaisen viikon jälkeen retrospekti, jossa peilataan
teemaviikon tapahtumia eli onnistumisia ja epäonnistumisia. Tällöin heillä on käynnissä teemaviikkojen
ajan jatkuvan parantamisen kehä jonka mainitsin aiemmin.

Lienee sanomattakin selvä, että olin vaikuttunut nykyisestä opetuksesta lukiossa. Hienoa tiimityön,
projektien, vuorovaikutuksen, johtamisen, yms. harjoittelua opintojen myötä. Kaikki erittäin tärkeitä
ominaisuuksia nykyajan työelämässä. Työpaikoilla siirrytään enemmän itse ohjautuviin tiimeihin, joissa
manageri muuttuu leaderiksi ja työntekijät pääsevät vaikuttamaan itse työn suunnitteluun ja kulkuun.
Hienoa, että poikani saa tälläistä opetusta jo lukiossa. Kiitos Rellun opettajille uskalluksesta kokeilla uusia
oppimismenetelmiä! Tässä tapauksessa niissä on vahva lean-henki mukana. Tsemppiä tiimi-jaksoon joka
kestää marraskuun loppuun asti.

Kiitos Sadulle Tiimi-jakson materiaalin jakamisesta käyttööni ja luvasta käyttää siitä lainauksia tähän
kirjoitukseeni.

Kari, Lean-valmentaja

Tämän kirjoituksen myötä loppunee kirjoitussarjani, jossa on poimintoja arjesta sekä mediassa esillä olleista
asioista. Olen siirtynyt ammattiurallani seuraavaan ruutuun ja viimeistelen Lean5 Europen kanssa vielä
viimeiset kesken olevat Lean-matkat.

Kiitos kaikille joiden kanssa olen saanut tehdä yhteistyötä Lean5 urani aikana. Sekä myös heille joita en ole
tavannut, mutta jotka ovat lukeneet, tykänneet ja kommentoineet Lean5anomien artikkeleitani.
Olen saanut tavata uskomattoman määrän kehityshaluisia ihmisiä täynnä intoa jalkauttaen parannuksia
pala kerrallaan – kiitos kaikille!